pää

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Finno-Ugric *päŋe. Cognates include Estonian pea, Veps pä, Erzya пе (pe, “end”) and Hungarian fej, fő.

• IPA^(key): /ˈpæː/, [ˈpæː]
• Rhymes: -æː
• Syllabification^(key): pää

pää

1. head (part of a body)
2. head (leader, expert, e.g. of an organisation)
3. head (part in a machine)
4. end, tip (physical end, especially when there is no clear "beginning" and "end" but only two ends)

• "on one's head" is translated with inessive case into Finnish when referring to headgear:

  Miehellä oli hattu päässään.

  The man had a hat on his head. / The man wore a hat.

• example of adessive case usage:

  Mies seisoi päällään.

  The man was standing on his head.

• adessive (päällä), ablative (päältä) and allative (päälle) cases have also adverbial and postpositional usage; see respective entries
• inessive (päässä), elative (päästä) and illative (päähän) cases have also postpositional usage relating to distance; see respective entries

• adjectives: -päinen, päätön
• adpositions: päähän, päällä, päälle, päältä, päin, pääkkäin
• nouns: päähine, päällikkö, pääty
• verbs: päättyä, päättää, päätyä
• prefixes: pää-
• idioms:

  ahtaa päähänsä (“to cram (information, into one's head), to study hard”)

  inessive + ei + 3rd-pers. sg. of olla + päätä eikä häntää (“cannot make heads or tails of”)

  Tässä ei ole päätä eikä häntää.

  I can't make heads or tails of this. / This makes no sense. / This is totally preposterous.

  käydä päinsä (instructive pl. + possessive suffix (“to do, be acceptable”)

• (human body parts:) kantapää, kurkunpää, kyynärpää, nenänpää, olkapää, poskipää, sormenpää

From Proto-Finnic *pää. Cognates include Finnish pää and Estonian pea.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpæː/, [ˈpæː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpæː/, [ˈpæː]
• Rhymes: -æː
• Hyphenation: pää

pää

1. head
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 59:

     päähä hattu painettii, suuhu piippu pissettii.

     A hat was pushed onto his head, a pipe was stuck into his mouth.

2. ear (of grain)
   • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Peltoilt jo leipä ono korjattu, se korjattii ku vaa päis valmistuivat jyvät.

     Bread is already collected from the fields, it was collected as soon as the corns ripened in their ears.

pää

1. chief, main

• (diminutive) pääkkö

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 452
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎, →ISBN, page 78

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

pää (genitive pää, partitive pääd)

1. head
2. end, tip

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

• (Luuditsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈpæː/, [ˈpæː]
• Rhymes: -æː
• Hyphenation: pää

pää

1. head

• V. Hallap, E. Adler, S. Grünberg, M. Leppik (2012) Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎, 2 edition, Tallinn