eläin

See also: elain

Finnish

Etymology

elää (“to live”) +‎ -(jä)in. The older form was eläjäin, still found in dialects.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈelæi̯n/, [ˈe̞læi̯n]
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -elæin
  • Syllabification(key): e‧läin

Noun

eläin

  1. animal

Declension
Inflection of eläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative eläin eläimet
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
illative eläimeen eläimiin
singular plural
nominative eläin eläimet
accusative nom. eläin eläimet
gen. eläimen
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
inessive eläimessä eläimissä
elative eläimestä eläimistä
illative eläimeen eläimiin
adessive eläimellä eläimillä
ablative eläimeltä eläimiltä
allative eläimelle eläimille
essive eläimenä eläiminä
translative eläimeksi eläimiksi
instructive — eläimin
abessive eläimettä eläimittä
comitative — eläimineen
Possessive forms of eläin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person eläimeni eläimemme
2nd person eläimesi eläimenne
3rd person eläimensä

Synonyms

Derived terms

Compounds
compounds

Anagrams

Votic

Etymology

Borrowed from Finnish eläin.

Noun

eläin

  1. (uncommon) animal
    Synonyms: žiivottõ, elokaᴢ, eläje

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References
  • V. Hallap, E. Adler, S. Grünberg, M. Leppik (2012) Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎, 2 edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.