koiraeläin

Finnish

Etymology

koira- (“doglike”) +‎ eläin (“animal”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkoi̯rɑˌelæi̯n/, [ˈko̞i̯rɑˌe̞læi̯n]
  • Rhymes: -elæin
  • Syllabification(key): koi‧ra‧e‧läin

Noun

koiraeläin

  1. canine (member of the subfamily Caninae, which includes all living canids such as wolves, foxes, coyotes, jackals and dogs, and their most recent fossil relatives)
  2. canid (member of the taxonomic family Canidae, which includes two extinct subfamilies in addition to Caninae)
  3. (in the plural) Canidae (taxonomic family)

Declension
Inflection of koiraeläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative koiraeläin koiraeläimet
genitive koiraeläimen koiraeläimien
koiraeläinten
partitive koiraeläintä koiraeläimiä
illative koiraeläimeen koiraeläimiin
singular plural
nominative koiraeläin koiraeläimet
accusative nom. koiraeläin koiraeläimet
gen. koiraeläimen
genitive koiraeläimen koiraeläimien
koiraeläinten
partitive koiraeläintä koiraeläimiä
inessive koiraeläimessä koiraeläimissä
elative koiraeläimestä koiraeläimistä
illative koiraeläimeen koiraeläimiin
adessive koiraeläimellä koiraeläimillä
ablative koiraeläimeltä koiraeläimiltä
allative koiraeläimelle koiraeläimille
essive koiraeläimenä koiraeläiminä
translative koiraeläimeksi koiraeläimiksi
instructive — koiraeläimin
abessive koiraeläimettä koiraeläimittä
comitative — koiraeläimineen
Possessive forms of koiraeläin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person koiraeläimeni koiraeläimemme
2nd person koiraeläimesi koiraeläimenne
3rd person koiraeläimensä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.