selkä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *selkä (compare Estonian selg), from Proto-Finno-Permic *śelkä (compare Proto-Samic *čielkē, Eastern Mari шӹлӹж (šÿlÿž, “area of the sacrum”)).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈselkæ/, [ˈs̠e̞lkæ]
  • Rhymes: -elkæ
  • Syllabification(key): sel‧kä

Noun

selkä

  1. (anatomy) back
  2. ridge, spine (line or area on a mountain or hill from which one can descend to at least two separate directions)
  3. watershed area
  4. back, spine (the side where the pages are bound together)
  5. open water (expanse of sea or large lake which is distant from shore and devoid of nearby islands or other obstructions)

Declension
Inflection of selkä (Kotus type 10*D/koira, k- gradation)
nominative selkä selät
genitive selän selkien
partitive selkää selkiä
illative selkään selkiin
singular plural
nominative selkä selät
accusative nom. selkä selät
gen. selän
genitive selän selkien
selkäinrare
partitive selkää selkiä
inessive selässä selissä
elative selästä selistä
illative selkään selkiin
adessive selällä selillä
ablative selältä seliltä
allative selälle selille
essive selkänä selkinä
translative seläksi seliksi
instructive — selin
abessive selättä selittä
comitative — selkineen
Possessive forms of selkä (type koira)
possessor singular plural
1st person selkäni selkämme
2nd person selkäsi selkänne
3rd person selkänsä

or (rare, dated)

Inflection of selkä (Kotus type 10*L/koira, k-j gradation)
nominative selkä seljät
genitive seljän selkien
partitive selkää selkiä
illative selkään selkiin
singular plural
nominative selkä seljät
accusative nom. selkä seljät
gen. seljän
genitive seljän selkien
selkäinrare
partitive selkää selkiä
inessive seljässä seljissä
elative seljästä seljistä
illative selkään selkiin
adessive seljällä seljillä
ablative seljältä seljiltä
allative seljälle seljille
essive selkänä selkinä
translative seljäksi seljiksi
instructive — seljin
abessive seljättä seljittä
comitative — selkineen
Possessive forms of selkä (type koira)
possessor singular plural
1st person selkäni selkämme
2nd person selkäsi selkänne
3rd person selkänsä

Synonyms

Derived terms
Derived terms

Compounds
compounds

See also

Ingrian
Koiran selkä.

Etymology

From Proto-Finnic *selkä, from Proto-Finno-Permic *śelkä. Cognates include Finnish selkä and Estonian selg.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈselkæ/, [ˈs̠e̞lʲk]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈselkæ/, [ˈʃe̞lɡ̊æ]
  • Rhymes: -elkæ
  • Hyphenation: sel‧kä

Noun

selkä

  1. back (of a body)
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 56:
      kirjasuman selkää lööp,
      he puts the backpack on [his] back,
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 74:
      Poika istui hepoisen seläs.
      The boy got on the back of the horse.
  2. (poetic) back, end
    • “Pääskölintu päivälintu”‎:
      Lensi meren selälle // lakkialle laineelle.
      She flew to the back of the sea // To the smooth wave.

Declension
Declension of selkä (type 3/koira, k- gradation)
singular plural
nominative selkä selät
genitive selän selkiin
partitive selkää selkiä
illative selkää selkii
inessive seläs selis
elative seläst selist
allative selälle selille
adessive seläl selil
ablative selält selilt
translative seläks seliks
essive selkännä, selkään selkinnä, selkiin
exessive1) selkänt selkint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 59
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 517
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.