kunnia
Finnish
Etymology
From Proto-Finnic [Term?] (compare Ingrian kunnia, Karelian kunnivo, Votic kunnia), borrowed from Proto-Germanic *kunją (compare English kin). The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ]
- Rhymes: -unːiɑ
- Syllabification(key): kun‧ni‧a
Noun
kunnia
- honor, honour (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth)
- Hänen kunniansa on kyseessä.
- His honor is at stake.
- Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
- I have a gift for you in honor of this day.
- distinction, honor (privilege, feature that causes someone or something to stand out as being better)
- Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.
- I had the honor of sitting next to the ambassador.
- Hänellä oli kunnia tavata kuningatar.
- She had the distinction of meeting the Queen.
- credit, honor (recognition and respect for one's achievements)
- Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.
- I did the work but he took the credit.
- antaa kunnia sinne, minne kunnia kuuluu
- (religion) glory
- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14, 1992 translation of the Bible)
- Glory to God in the highest, and on earth peace among those with whom he is pleased! (Luke 2:14, English Standard Version)
- (as modifier) honorary
- kunniamaininta ― honorary mention
- kunniajäsen ― honorary member
Declension
| Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kunnia | kunniat | |
| genitive | kunnian | kunnioiden kunnioitten | |
| partitive | kunniaa | kunnioita | |
| illative | kunniaan | kunnioihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kunnia | kunniat | |
| accusative | nom. | kunnia | kunniat |
| gen. | kunnian | ||
| genitive | kunnian | kunnioiden kunnioitten kunniainrare | |
| partitive | kunniaa | kunnioita | |
| inessive | kunniassa | kunnioissa | |
| elative | kunniasta | kunnioista | |
| illative | kunniaan | kunnioihin | |
| adessive | kunnialla | kunnioilla | |
| ablative | kunnialta | kunnioilta | |
| allative | kunnialle | kunnioille | |
| essive | kunniana | kunnioina | |
| translative | kunniaksi | kunnioiksi | |
| instructive | — | kunnioin | |
| abessive | kunniatta | kunnioitta | |
| comitative | — | kunnioineen | |
| Possessive forms of kunnia (type kulkija) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | kunniani | kunniamme |
| 2nd person | kunniasi | kunnianne |
| 3rd person | kunniansa | |
Synonyms
- (honour): hunööri (archaic)
Derived terms
Compounds
- ammattikunnia
- kunnia-arjalainen
- kunnia-asia
- kunniajuoksu
- kunniajäsen
- kunniajäsenyys
- kunniakansalainen
- kunniakierros
- kunniakirja
- kunniakomppania
- kunniakonsulaatti
- kunniakonsuli
- kunniakuja
- kunniakäynti
- kunnialaukaus
- kunniamaininta
- kunniamarssi
- kunniamerkki
- kunniamitali
- kunniamurha
- kunnianarkuus
- kunnianarvoinen
- kunnianarvoisa
- kunnianhimo
- kunnianhimoinen
- kunnianhimoisesti
- kunnianimi
- kunnianimitys
- kunniankipeä
- kunnianloukkaus
- kunnianosoitus
- kunnianteko
- kunniantunto
- kunniapaikka
- kunniapalkinto
- kunniaportti
- kunniapuheenjohtaja
- kunniasana
- kunniasija
- kunniataulu
- kunniatehtävä
- kunniatohtori
- kunniatuomioistuin
- kunniavahti
- kunniavartija
- kunniavartio
- kunniavartiomies
- kunniavelka
- kunniavieras
- kunniavirka
- kunniaväkivalta
- sotilaskunnia
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish kunnia.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːe̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ]
- Rhymes: -unːiɑ
- Hyphenation: kun‧ni‧a
Declension
| Declension of kunnia (type 3/kana, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kunnia | kunniat |
| genitive | kunnian | kunnioin |
| partitive | kunniaa | kunnioja |
| illative | kunniaa | kunnioihe |
| inessive | kunniaas | kunniois |
| elative | kunniast | kunnioist |
| allative | kunnialle | kunnioille |
| adessive | kunniaal | kunnioil |
| ablative | kunnialt | kunnioilt |
| translative | kunniaks | kunnioiks |
| essive | kunnianna, kunniaan | kunnioinna, kunnioin |
| exessive1) | kunniant | kunnioint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 220
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.