kunniakkuus

Finnish

Etymology

kunniakas + -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkunːiɑkːuːs/, [ˈkunːiˌɑkːuːs̠]
  • Hyphenation: kun‧ni‧ak‧kuus

Noun

kunniakkuus

  1. gloriousness, honorableness

Declension

Inflection of kunniakkuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
singular plural
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
accusative nom. kunniakkuus kunniakkuudet
gen. kunniakkuuden
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
inessive kunniakkuudessa kunniakkuuksissa
elative kunniakkuudesta kunniakkuuksista
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
adessive kunniakkuudella kunniakkuuksilla
ablative kunniakkuudelta kunniakkuuksilta
allative kunniakkuudelle kunniakkuuksille
essive kunniakkuutena kunniakkuuksina
translative kunniakkuudeksi kunniakkuuksiksi
instructive kunniakkuuksin
abessive kunniakkuudetta kunniakkuuksitta
comitative kunniakkuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.