kunniaton

Finnish

Etymology

kunnia (honour) + -ton (-less)

Adjective

kunniaton (comparative kunniattomampi, superlative kunniattomin)

  1. honourless, dishonourable, ungallant (without honour)

Declension

Inflection of kunniaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative kunniaton kunniattomat
genitive kunniattoman kunniattomien
partitive kunniatonta kunniattomia
illative kunniattomaan kunniattomiin
singular plural
nominative kunniaton kunniattomat
accusative nom. kunniaton kunniattomat
gen. kunniattoman
genitive kunniattoman kunniattomien
kunniatontenrare
partitive kunniatonta kunniattomia
inessive kunniattomassa kunniattomissa
elative kunniattomasta kunniattomista
illative kunniattomaan kunniattomiin
adessive kunniattomalla kunniattomilla
ablative kunniattomalta kunniattomilta
allative kunniattomalle kunniattomille
essive kunniattomana kunniattomina
translative kunniattomaksi kunniattomiksi
instructive kunniattomin
abessive kunniattomatta kunniattomitta
comitative kunniattomineen
Possessive forms of kunniaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person kunniattomani kunniattomamme
2nd person kunniattomasi kunniattomanne
3rd person kunniattomansa

Antonyms

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.