kaulakello

Finnish

Etymology

kaula + kello

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯lɑˌkelːo/, [ˈkɑu̯lɑˌke̞lːo̞]
  • Rhymes: -elːo
  • Syllabification: kau‧la‧kel‧lo

Noun

kaulakello

  1. collar bell

Declension

Inflection of kaulakello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kaulakello kaulakellot
genitive kaulakellon kaulakellojen
partitive kaulakelloa kaulakelloja
illative kaulakelloon kaulakelloihin
singular plural
nominative kaulakello kaulakellot
accusative nom. kaulakello kaulakellot
gen. kaulakellon
genitive kaulakellon kaulakellojen
partitive kaulakelloa kaulakelloja
inessive kaulakellossa kaulakelloissa
elative kaulakellosta kaulakelloista
illative kaulakelloon kaulakelloihin
adessive kaulakellolla kaulakelloilla
ablative kaulakellolta kaulakelloilta
allative kaulakellolle kaulakelloille
essive kaulakellona kaulakelloina
translative kaulakelloksi kaulakelloiksi
instructive kaulakelloin
abessive kaulakellotta kaulakelloitta
comitative kaulakelloineen
Possessive forms of kaulakello (type valo)
possessor singular plural
1st person kaulakelloni kaulakellomme
2nd person kaulakellosi kaulakellonne
3rd person kaulakellonsa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.