vuodenaika

Finnish

Etymology

vuoden +‎ aika

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋuo̯denˌɑi̯kɑ/, [ˈʋuo̞̯de̞nˌɑi̯kɑ]
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Syllabification(key): vuo‧den‧ai‧ka

Noun

vuodenaika

  1. season (one of the four divisions of a year: spring, summer, autumn, or winter)
  2. time of year, time of the year

Declension
Inflection of vuodenaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative vuodenaika vuodenajat
genitive vuodenajan vuodenaikojen
partitive vuodenaikaa vuodenaikoja
illative vuodenaikaan vuodenaikoihin
singular plural
nominative vuodenaika vuodenajat
accusative nom. vuodenaika vuodenajat
gen. vuodenajan
genitive vuodenajan vuodenaikojen
vuodenaikainrare
partitive vuodenaikaa vuodenaikoja
inessive vuodenajassa vuodenajoissa
elative vuodenajasta vuodenajoista
illative vuodenaikaan vuodenaikoihin
adessive vuodenajalla vuodenajoilla
ablative vuodenajalta vuodenajoilta
allative vuodenajalle vuodenajoille
essive vuodenaikana vuodenaikoina
translative vuodenajaksi vuodenajoiksi
instructive — vuodenajoin
abessive vuodenajatta vuodenajoitta
comitative — vuodenaikoineen
Possessive forms of vuodenaika (type kala)
possessor singular plural
1st person vuodenaikani vuodenaikamme
2nd person vuodenaikasi vuodenaikanne
3rd person vuodenaikansa

See also
Seasons in Finnish · vuodenajat (layout · text) · category
kevät (“spring”) kesä (“summer”) syksy (“autumn”) talvi (“winter”)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.