villitsijä

Finnish

Etymology

villitä + -jä

Noun

villitsijä

  1. agent noun of villitä: one who drives wild, agitates

Declension

Inflection of villitsijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative villitsijä villitsijät
genitive villitsijän villitsijöiden
villitsijöitten
partitive villitsijää villitsijöitä
illative villitsijään villitsijöihin
singular plural
nominative villitsijä villitsijät
accusative nom. villitsijä villitsijät
gen. villitsijän
genitive villitsijän villitsijöiden
villitsijöitten
villitsijäinrare
partitive villitsijää villitsijöitä
inessive villitsijässä villitsijöissä
elative villitsijästä villitsijöistä
illative villitsijään villitsijöihin
adessive villitsijällä villitsijöillä
ablative villitsijältä villitsijöiltä
allative villitsijälle villitsijöille
essive villitsijänä villitsijöinä
translative villitsijäksi villitsijöiksi
instructive villitsijöin
abessive villitsijättä villitsijöittä
comitative villitsijöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.