toispaikkainen

Finnish

Etymology

tois- + paikka + -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtoi̯sˌpɑi̯kːɑi̯nen/, [ˈt̪o̞i̯s̠ˌpɑi̯kːɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikːɑinen
  • Syllabification: tois‧paik‧kai‧nen

Adjective

toispaikkainen

  1. from another place

Declension

Inflection of toispaikkainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toispaikkainen toispaikkaiset
genitive toispaikkaisen toispaikkaisten
toispaikkaisien
partitive toispaikkaista toispaikkaisia
illative toispaikkaiseen toispaikkaisiin
singular plural
nominative toispaikkainen toispaikkaiset
accusative nom. toispaikkainen toispaikkaiset
gen. toispaikkaisen
genitive toispaikkaisen toispaikkaisten
toispaikkaisien
partitive toispaikkaista toispaikkaisia
inessive toispaikkaisessa toispaikkaisissa
elative toispaikkaisesta toispaikkaisista
illative toispaikkaiseen toispaikkaisiin
adessive toispaikkaisella toispaikkaisilla
ablative toispaikkaiselta toispaikkaisilta
allative toispaikkaiselle toispaikkaisille
essive toispaikkaisena toispaikkaisina
translative toispaikkaiseksi toispaikkaisiksi
instructive toispaikkaisin
abessive toispaikkaisetta toispaikkaisitta
comitative toispaikkaisine
Possessive forms of toispaikkainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person toispaikkaiseni toispaikkaisemme
2nd person toispaikkaisesi toispaikkaisenne
3rd person toispaikkaisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.