syyllinen

Finnish

Etymology

syy (“reason”) +‎ -llinen (“adjectival suffix”)

Adjective

syyllinen (comparative syyllisempi, superlative syyllisin)

  1. guilty

Declension
Inflection of syyllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative syyllinen syylliset
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
illative syylliseen syyllisiin
singular plural
nominative syyllinen syylliset
accusative nom. syyllinen syylliset
gen. syyllisen
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
inessive syyllisessä syyllisissä
elative syyllisestä syyllisistä
illative syylliseen syyllisiin
adessive syyllisellä syyllisillä
ablative syylliseltä syyllisiltä
allative syylliselle syyllisille
essive syyllisenä syyllisinä
translative syylliseksi syyllisiksi
instructive — syyllisin
abessive syyllisettä syyllisittä
comitative — syyllisine

Antonyms

Derived terms

Noun

syyllinen

  1. (law) guilty party, offender, culprit
  2. perpetrator

Declension
Inflection of syyllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative syyllinen syylliset
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
illative syylliseen syyllisiin
singular plural
nominative syyllinen syylliset
accusative nom. syyllinen syylliset
gen. syyllisen
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
inessive syyllisessä syyllisissä
elative syyllisestä syyllisistä
illative syylliseen syyllisiin
adessive syyllisellä syyllisillä
ablative syylliseltä syyllisiltä
allative syylliselle syyllisille
essive syyllisenä syyllisinä
translative syylliseksi syyllisiksi
instructive — syyllisin
abessive syyllisettä syyllisittä
comitative — syyllisineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.