pienokainen

Finnish

Etymology

pieno- + -kainen; compare pienoinen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpie̯nokɑi̯nen/, [ˈpie̞̯no̞ˌkɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification: pie‧no‧kai‧nen

Noun

pienokainen

  1. little one (young child)

Declension

Inflection of pienokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pienokainen pienokaiset
genitive pienokaisen pienokaisten
pienokaisien
partitive pienokaista pienokaisia
illative pienokaiseen pienokaisiin
singular plural
nominative pienokainen pienokaiset
accusative nom. pienokainen pienokaiset
gen. pienokaisen
genitive pienokaisen pienokaisten
pienokaisien
partitive pienokaista pienokaisia
inessive pienokaisessa pienokaisissa
elative pienokaisesta pienokaisista
illative pienokaiseen pienokaisiin
adessive pienokaisella pienokaisilla
ablative pienokaiselta pienokaisilta
allative pienokaiselle pienokaisille
essive pienokaisena pienokaisina
translative pienokaiseksi pienokaisiksi
instructive pienokaisin
abessive pienokaisetta pienokaisitta
comitative pienokaisineen
Possessive forms of pienokainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person pienokaiseni pienokaisemme
2nd person pienokaisesi pienokaisenne
3rd person pienokaisensa

Synonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.