pahain

Ingrian

Etymology

From paha (“bad”) +‎ -in. Akin to Finnish pahainen.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpɑhɑi̯ne/ (phonemic spelling: pahaine)
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpɑxˑɑi̯n/ (phonemic spelling: pahhain)
  • Hyphenation: pa‧hain

Adjective

pahain

  1. bad, poor
  2. thin, slim
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:
      Niin hää [lintu] ono jäänt pahaiseks.
      So thin it [the bird] has become.

Declension
Declension of pahain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative pahain pahaiset
genitive pahaisen pahaisiin
partitive pahaista, pahaist pahaisia
illative pahaisee pahaisii
inessive pahaisees pahaisiis
elative pahaisest pahaisist
allative pahaiselle pahaisille
adessive pahaiseel pahaisiil
ablative pahaiselt pahaisilt
translative pahaiseks pahaisiks
essive pahaisenna, pahaiseen pahaisinna, pahaisiin
exessive1) pahaisent pahaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 372
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.