laikku

Finnish

Etymology

From Proto-Germanic *blaikaz (“pale, white”). Cognate to Estonian laik, Karelian laikku.

Noun

laikku

  1. spot (an area on a surface which differs from the rest due to its color)
  2. patch (small area, a small piece of ground)
  3. fleck (small spot or streak)

Declension
Inflection of laikku (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative laikku laikut
genitive laikun laikkujen
partitive laikkua laikkuja
illative laikkuun laikkuihin
singular plural
nominative laikku laikut
accusative nom. laikku laikut
gen. laikun
genitive laikun laikkujen
partitive laikkua laikkuja
inessive laikussa laikuissa
elative laikusta laikuista
illative laikkuun laikkuihin
adessive laikulla laikuilla
ablative laikulta laikuilta
allative laikulle laikuille
essive laikkuna laikkuina
translative laikuksi laikuiksi
instructive — laikuin
abessive laikutta laikuitta
comitative — laikkuineen

Synonyms

Derived terms

Compounds
  • laikkutauti
  • laikkua

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.