katko

See also: kätkö

Finnish

Etymology

From the verb katkoa (“to break into pieces”).

Noun

katko

  1. A cut, break, pause
    Huoltotyöt aiheuttavat katkon keskiviikkona.
    Maintenance will cause a break in service on Wednesday.

Declension
Inflection of katko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative katko katkot
genitive katkon katkojen
partitive katkoa katkoja
illative katkoon katkoihin
singular plural
nominative katko katkot
accusative nom. katko katkot
gen. katkon
genitive katkon katkojen
partitive katkoa katkoja
inessive katkossa katkoissa
elative katkosta katkoista
illative katkoon katkoihin
adessive katkolla katkoilla
ablative katkolta katkoilta
allative katkolle katkoille
essive katkona katkoina
translative katkoksi katkoiksi
instructive — katkoin
abessive katkotta katkoitta
comitative — katkoineen

Verb

katko

  1. Indicative present connegative form of katkoa.
  2. Second-person singular imperative present form of katkoa.
  3. Second-person singular imperative present connegative form of katkoa.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.