ilmalintu

Ingrian

Etymology

From ilma (“weather”) +‎ lintu (“bird”). Akin to Votic ilmõlintu.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈilmɑˌlintu/, [ˈiɫməˌlʲintŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈilmɑˌlintu/, [ˈiɫmɑˌlind̥u]
  • Rhymes: -intu
  • Hyphenation: il‧ma‧lin‧tu

Noun

ilmalintu

  1. (Finnic mythology, folk poetic) An epithet for the swallow: weather bird
    • “Pääskölintu päivälintu”‎:
      Pääskölintu päivälintu // Se ihala ilmalintu.
      Swallow, day bird // That beautiful weather bird.

Declension
Declension of ilmalintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
singular plural
nominative ilmalintu ilmalinnut
genitive ilmalinnun ilmalintuin, ilmalintuloin
partitive ilmalintua ilmalintuja, ilmalintuloja
illative ilmalintuu ilmalintui, ilmalintuloihe
inessive ilmalinnuus ilmalintuis, ilmalintulois
elative ilmalinnust ilmalintuist, ilmalintuloist
allative ilmalinnulle ilmalintuille, ilmalintuloille
adessive ilmalinnuul ilmalintuil, ilmalintuloil
ablative ilmalinnult ilmalintuilt, ilmalintuloilt
translative ilmalinnuks ilmalintuiks, ilmalintuloiks
essive ilmalintunna, ilmalintuun ilmalintuinna, ilmalintuloinna, ilmalintuin, ilmalintuloin
exessive1) ilmalintunt ilmalintuint, ilmalintuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.