yllätys

Finnish

(index yl)

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈylːæt̪ys]
  • Hyphenation: yl‧lä‧tys

Etymology 1

yllättää (“to surprise”) +‎ -ys.

Noun

yllätys

  1. surprise
Declension
Inflection of yllätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative yllätys yllätykset
genitive yllätyksen yllätysten
yllätyksien
partitive yllätystä yllätyksiä
illative yllätykseen yllätyksiin
singular plural
nominative yllätys yllätykset
accusative nom. yllätys yllätykset
gen. yllätyksen
genitive yllätyksen yllätysten
yllätyksien
partitive yllätystä yllätyksiä
inessive yllätyksessä yllätyksissä
elative yllätyksestä yllätyksistä
illative yllätykseen yllätyksiin
adessive yllätyksellä yllätyksillä
ablative yllätykseltä yllätyksiltä
allative yllätykselle yllätyksille
essive yllätyksenä yllätyksinä
translative yllätykseksi yllätyksiksi
instructive — yllätyksin
abessive yllätyksettä yllätyksittä
comitative — yllätyksineen

Verb

yllätys

  1. (informal) Second-person singular imperative present form of yllättyä + the suffix -s.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.