virtaama

Finnish

Etymology

virrata +‎ -ma

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋirtɑːmɑ/, [ˈʋirt̪ɑːmɑ]
  • Rhymes: -irtɑːmɑ
  • Syllabification(key): vir‧taa‧ma

Noun

virtaama

  1. flow (amount of a fluid that moves or the rate of fluid movement)
  2. (hydrology) discharge (volumetric flow rate)

Declension
Inflection of virtaama (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative virtaama virtaamat
genitive virtaaman virtaamien
partitive virtaamaa virtaamia
illative virtaamaan virtaamiin
singular plural
nominative virtaama virtaamat
accusative nom. virtaama virtaamat
gen. virtaaman
genitive virtaaman virtaamien
virtaamainrare
partitive virtaamaa virtaamia
inessive virtaamassa virtaamissa
elative virtaamasta virtaamista
illative virtaamaan virtaamiin
adessive virtaamalla virtaamilla
ablative virtaamalta virtaamilta
allative virtaamalle virtaamille
essive virtaamana virtaamina
translative virtaamaksi virtaamiksi
instructive — virtaamin
abessive virtaamatta virtaamitta
comitative — virtaamineen
Possessive forms of virtaama (type koira)
possessor singular plural
1st person virtaamani virtaamamme
2nd person virtaamasi virtaamanne
3rd person virtaamansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.