viiva

Finnish

(index vi)

Etymology

From Proto-Finno-Permic *vije- (“to cut”), from which also viiltää and viiru are derived. First mentioned in a 1785 almanac.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋiːʋɑ/, [ˈʋiːʋɑ]
  • Hyphenation: vii‧va

Noun

viiva

  1. line (path through two or more points)
  2. dash, hyphen
  3. bar (in a bar code)
  4. (slang) line (small portion or serving of a powdery illegal drug)

Declension
Inflection of viiva (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative viiva viivat
genitive viivan viivojen
partitive viivaa viivoja
illative viivaan viivoihin
singular plural
nominative viiva viivat
accusative nom. viiva viivat
gen. viivan
genitive viivan viivojen
viivainrare
partitive viivaa viivoja
inessive viivassa viivoissa
elative viivasta viivoista
illative viivaan viivoihin
adessive viivalla viivoilla
ablative viivalta viivoilta
allative viivalle viivoille
essive viivana viivoina
translative viivaksi viivoiksi
instructive — viivoin
abessive viivatta viivoitta
comitative — viivoineen

Derived terms
Derived terms

References
  1. Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish etymological dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.