vannotus

Finnish

Etymology

vannottaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑnːotus/, [ˈʋɑnːo̞t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑnːotus
  • Syllabification(key): van‧no‧tus

Noun

vannotus

  1. the action of making someone swear (like an oath)

Declension

Inflection of vannotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vannotus vannotukset
genitive vannotuksen vannotusten
vannotuksien
partitive vannotusta vannotuksia
illative vannotukseen vannotuksiin
singular plural
nominative vannotus vannotukset
accusative nom. vannotus vannotukset
gen. vannotuksen
genitive vannotuksen vannotusten
vannotuksien
partitive vannotusta vannotuksia
inessive vannotuksessa vannotuksissa
elative vannotuksesta vannotuksista
illative vannotukseen vannotuksiin
adessive vannotuksella vannotuksilla
ablative vannotukselta vannotuksilta
allative vannotukselle vannotuksille
essive vannotuksena vannotuksina
translative vannotukseksi vannotuksiksi
instructive vannotuksin
abessive vannotuksetta vannotuksitta
comitative vannotuksineen
Possessive forms of vannotus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person vannotukseni vannotuksemme
2nd person vannotuksesi vannotuksenne
3rd person vannotuksensa

Latvian

Participle

vannotus

  1. accusative plural masculine form of vannots
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.