vainukoira

Finnish

Etymology

vainu (“scent”) +‎ koira (“dog”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑi̯nuˌkoi̯rɑ/, [ˈʋɑi̯nuˌko̞i̯rɑ]
  • Rhymes: -oirɑ
  • Syllabification(key): vai‧nu‧koi‧ra

Noun

vainukoira

  1. scenthound (type of hunting dog)
  2. sniffer dog (type of police dog)

Declension
Inflection of vainukoira (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vainukoira vainukoirat
genitive vainukoiran vainukoirien
partitive vainukoiraa vainukoiria
illative vainukoiraan vainukoiriin
singular plural
nominative vainukoira vainukoirat
accusative nom. vainukoira vainukoirat
gen. vainukoiran
genitive vainukoiran vainukoirien
vainukoirainrare
partitive vainukoiraa vainukoiria
inessive vainukoirassa vainukoirissa
elative vainukoirasta vainukoirista
illative vainukoiraan vainukoiriin
adessive vainukoiralla vainukoirilla
ablative vainukoiralta vainukoirilta
allative vainukoiralle vainukoirille
essive vainukoirana vainukoirina
translative vainukoiraksi vainukoiriksi
instructive — vainukoirin
abessive vainukoiratta vainukoiritta
comitative — vainukoirineen
Possessive forms of vainukoira (type koira)
possessor singular plural
1st person vainukoirani vainukoiramme
2nd person vainukoirasi vainukoiranne
3rd person vainukoiransa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.