urakka

Finnish

Etymology

From Russian урок (urok, “lesson, task”).

Noun

urakka

  1. contract
  2. arduous work
  3. piece work

Declension
Inflection of urakka (Kotus type 14/solakka, kk-k gradation)
nominative urakka urakat
genitive urakan urakoiden
urakoitten
urakkojen
partitive urakkaa urakoita
urakkoja
illative urakkaan urakoihin
urakkoihin
singular plural
nominative urakka urakat
accusative nom. urakka urakat
gen. urakan
genitive urakan urakoiden
urakoitten
urakkojen
urakkainrare
partitive urakkaa urakoita
urakkoja
inessive urakassa urakoissa
elative urakasta urakoista
illative urakkaan urakoihin
urakkoihin
adessive urakalla urakoilla
ablative urakalta urakoilta
allative urakalle urakoille
essive urakkana urakkoina
translative urakaksi urakoiksi
instructive — urakoin
abessive urakatta urakoitta
comitative — urakkoineen

Compounds

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.