tutkielma

Finnish

Etymology

tutkia (“to research, study”) +‎ -(e)lma

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtutkielmɑ/, [ˈt̪ut̪kiˌe̞lmɑ]
  • Rhymes: -elmɑ
  • Syllabification(key): tut‧ki‧el‧ma

Noun

tutkielma

  1. treatise (formal, systematic discourse on some subject)
  2. study (artwork made in order to practise or demonstrate a subject or technique)
  3. thesis (written essay, especially one submitted for a university degree)

Declension
Inflection of tutkielma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tutkielma tutkielmat
genitive tutkielman tutkielmien
partitive tutkielmaa tutkielmia
illative tutkielmaan tutkielmiin
singular plural
nominative tutkielma tutkielmat
accusative nom. tutkielma tutkielmat
gen. tutkielman
genitive tutkielman tutkielmien
tutkielmainrare
partitive tutkielmaa tutkielmia
inessive tutkielmassa tutkielmissa
elative tutkielmasta tutkielmista
illative tutkielmaan tutkielmiin
adessive tutkielmalla tutkielmilla
ablative tutkielmalta tutkielmilta
allative tutkielmalle tutkielmille
essive tutkielmana tutkielmina
translative tutkielmaksi tutkielmiksi
instructive — tutkielmin
abessive tutkielmatta tutkielmitta
comitative — tutkielmineen
Possessive forms of tutkielma (type koira)
possessor singular plural
1st person tutkielmani tutkielmamme
2nd person tutkielmasi tutkielmanne
3rd person tutkielmansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.