tuskailu

Finnish

Etymology

tuskailla + -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtuskɑi̯lu/, [ˈt̪us̠kɑi̯lu]
  • Rhymes: -uskɑilu
  • Syllabification: tus‧kai‧lu

Noun

tuskailu

  1. agonizing

Declension

Inflection of tuskailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative tuskailu tuskailut
genitive tuskailun tuskailujen
tuskailuiden
tuskailuitten
partitive tuskailua tuskailuja
tuskailuita
illative tuskailuun tuskailuihin
singular plural
nominative tuskailu tuskailut
accusative nom. tuskailu tuskailut
gen. tuskailun
genitive tuskailun tuskailujen
tuskailuiden
tuskailuitten
partitive tuskailua tuskailuja
tuskailuita
inessive tuskailussa tuskailuissa
elative tuskailusta tuskailuista
illative tuskailuun tuskailuihin
adessive tuskailulla tuskailuilla
ablative tuskailulta tuskailuilta
allative tuskailulle tuskailuille
essive tuskailuna tuskailuina
translative tuskailuksi tuskailuiksi
instructive tuskailuin
abessive tuskailutta tuskailuitta
comitative tuskailuineen
Possessive forms of tuskailu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person tuskailuni tuskailumme
2nd person tuskailusi tuskailunne
3rd person tuskailunsa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.