tunnus

Estonian

Etymology

From tundma +‎ -us.

Noun

tunnus (genitive tunnuse, partitive tunnust)

  1. attribute, characteristic, quality, sign
  2. (linguistics) affix

Declension
Inflection of tunnus (ÕS type 9/katus, no gradation)
singular plural
nominative tunnus tunnused
accusative tunnuse tunnused
genitive tunnuse tunnuste
partitive tunnust tunnuseid
illative tunnusesse tunnustesse
tunnuseisse
inessive tunnuses tunnustes
tunnuseis
elative tunnusest tunnustest
tunnuseist
allative tunnusele tunnustele
tunnuseile
adessive tunnusel tunnustel
tunnuseil
ablative tunnuselt tunnustelt
tunnuseilt
translative tunnuseks tunnusteks
tunnuseiks
terminative tunnuseni tunnusteni
essive tunnusena tunnustena
abessive tunnuseta tunnusteta
comitative tunnusega tunnustega

Finnish

(index tu)

Etymology

tuntea +‎ -us

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈt̪unːus]
  • Hyphenation: tun‧nus

Noun

tunnus

  1. marking
  2. insignia, emblem, seal, banner
  3. sign, symbol, trademark
  4. motto
  5. (computing) username
  6. (computing, in the plural) credentials
  7. (linguistics) marker
  8. (radio, television) ident

Declension
Inflection of tunnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tunnus tunnukset
genitive tunnuksen tunnusten
tunnuksien
partitive tunnusta tunnuksia
illative tunnukseen tunnuksiin
singular plural
nominative tunnus tunnukset
accusative nom. tunnus tunnukset
gen. tunnuksen
genitive tunnuksen tunnusten
tunnuksien
partitive tunnusta tunnuksia
inessive tunnuksessa tunnuksissa
elative tunnuksesta tunnuksista
illative tunnukseen tunnuksiin
adessive tunnuksella tunnuksilla
ablative tunnukselta tunnuksilta
allative tunnukselle tunnuksille
essive tunnuksena tunnuksina
translative tunnukseksi tunnuksiksi
instructive — tunnuksin
abessive tunnuksetta tunnuksitta
comitative — tunnuksineen

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.