tornitus

Finnish

Etymology

torni (“rook”) > tornittaa (“to castle”) + -us (“-ing”)

Noun

tornitus

  1. (chess) A castling.

Declension
Inflection of tornitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tornitus tornitukset
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
illative tornitukseen tornituksiin
singular plural
nominative tornitus tornitukset
accusative nom. tornitus tornitukset
gen. tornituksen
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
inessive tornituksessa tornituksissa
elative tornituksesta tornituksista
illative tornitukseen tornituksiin
adessive tornituksella tornituksilla
ablative tornitukselta tornituksilta
allative tornitukselle tornituksille
essive tornituksena tornituksina
translative tornitukseksi tornituksiksi
instructive — tornituksin
abessive tornituksetta tornituksitta
comitative — tornituksineen

Synonyms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.