tinnitus

See also: Tinnitus

English

Etymology

From Latin tinnītus (a jingling, ringing).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɪn.ɪ.təs/, /ˈtɪn.ə.təs/, /tɪˈnaɪ.təs/
  • Rhymes: -aɪtəs

Noun

tinnitus (countable and uncountable, plural tinnituses)

  1. (pathology) The perception of noise, such as a ringing or beating sound, which has no external source.

Synonyms

Translations


Czech

Alternative forms

  • tinitus

Noun

tinnitus m

  1. tinnitus

Finnish

Etymology

< Latin tinnītus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtinːitus/, [ˈt̪inːit̪us̠]
  • Rhymes: -inːitus
  • Syllabification(key): tin‧ni‧tus

Noun

tinnitus

  1. tinnitus

Declension

Inflection of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tinnitus tinnitukset
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
illative tinnitukseen tinnituksiin
singular plural
nominative tinnitus tinnitukset
accusative nom. tinnitus tinnitukset
gen. tinnituksen
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
inessive tinnituksessa tinnituksissa
elative tinnituksesta tinnituksista
illative tinnitukseen tinnituksiin
adessive tinnituksella tinnituksilla
ablative tinnitukselta tinnituksilta
allative tinnitukselle tinnituksille
essive tinnituksena tinnituksina
translative tinnitukseksi tinnituksiksi
instructive tinnituksin
abessive tinnituksetta tinnituksitta
comitative tinnituksineen
Possessive forms of tinnitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person tinnitukseni tinnituksemme
2nd person tinnituksesi tinnituksenne
3rd person tinnituksensa

Anagrams


Latin

Etymology

Perfect passive participle of tinniō (ring, jingle, clink).

Pronunciation

  • (Classical) IPA(key): /tinˈniː.tus/, [t̪ɪnˈniːt̪ʊs̠]
  • (Ecclesiastical) IPA(key): /tinˈni.tus/, [t̪inˈniːt̪us]

Participle

tinnītus (feminine tinnīta, neuter tinnītum); first/second-declension participle

  1. rung, jingled, having been jingled.
  2. cried, screamed, having been screamed in a shrill voice.

Declension

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative tinnītus tinnīta tinnītum tinnītī tinnītae tinnīta
Genitive tinnītī tinnītae tinnītī tinnītōrum tinnītārum tinnītōrum
Dative tinnītō tinnītō tinnītīs
Accusative tinnītum tinnītam tinnītum tinnītōs tinnītās tinnīta
Ablative tinnītō tinnītā tinnītō tinnītīs
Vocative tinnīte tinnīta tinnītum tinnītī tinnītae tinnīta

Noun

tinnītus m (genitive tinnītūs); fourth declension

  1. A ringing, jingling, tinkling.

Declension

Fourth-declension noun.

Case Singular Plural
Nominative tinnītus tinnītūs
Genitive tinnītūs tinnītuum
Dative tinnītuī tinnītibus
Accusative tinnītum tinnītūs
Ablative tinnītū tinnītibus
Vocative tinnītus tinnītūs

Descendants

  • Czech: tinnitus, tinitus
  • English: tinnitus
  • Finnish: tinnitus
  • Portuguese: tinido

References

  • tinnitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • tinnitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • tinnitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette

Portuguese

Noun

tinnitus m (uncountable)

  1. (medicine) tinnitus (perception of a ringing noise)
    Synonyms: zumbido, tinido

Spanish

Noun

tinnitus m (plural tinnitus)

  1. tinnitus

Further reading


Swedish

Etymology

From Latin tinnītus.

Noun

tinnitus c

  1. tinnitus

References

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.