termistö

Finnish

Etymology

termi (“term”) +‎ -stö (“collection”)

Noun

termistö

  1. terminology, nomenclature (set of terms actually used in any business, art, science, or the like)

Declension
Inflection of termistö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative termistö termistöt
genitive termistön termistöjen
termistöiden
termistöitten
partitive termistöä termistöjä
termistöitä
illative termistöön termistöihin
singular plural
nominative termistö termistöt
accusative nom. termistö termistöt
gen. termistön
genitive termistön termistöjen
termistöiden
termistöitten
partitive termistöä termistöjä
termistöitä
inessive termistössä termistöissä
elative termistöstä termistöistä
illative termistöön termistöihin
adessive termistöllä termistöillä
ablative termistöltä termistöiltä
allative termistölle termistöille
essive termistönä termistöinä
translative termistöksi termistöiksi
instructive — termistöin
abessive termistöttä termistöittä
comitative — termistöineen

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.