tekele

Finnish

Etymology

From tehdä (“to make”) +‎ -le

Noun

tekele

  1. A product of poor quality, an example of poor workmanship.
    Hänen taulunsa ovat surkeita tekeleitä.

Declension
Inflection of tekele (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tekele tekeleet
genitive tekeleen tekeleiden
tekeleitten
partitive tekelettä tekeleitä
illative tekeleeseen tekeleisiin
tekeleihin
singular plural
nominative tekele tekeleet
accusative nom. tekele tekeleet
gen. tekeleen
genitive tekeleen tekeleiden
tekeleitten
partitive tekelettä tekeleitä
inessive tekeleessä tekeleissä
elative tekeleestä tekeleistä
illative tekeleeseen tekeleisiin
tekeleihin
adessive tekeleellä tekeleillä
ablative tekeleeltä tekeleiltä
allative tekeleelle tekeleille
essive tekeleenä tekeleinä
translative tekeleeksi tekeleiksi
instructive — tekelein
abessive tekeleettä tekeleittä
comitative — tekeleineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.