tarkenne

Finnish

Etymology

tarkentaa (to specify) + -e

Noun

tarkenne

  1. (grammar) determiner
  2. specifier

Declension

Inflection of tarkenne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative tarkenne tarkenteet
genitive tarkenteen tarkenteiden
tarkenteitten
partitive tarkennetta tarkenteita
illative tarkenteeseen tarkenteisiin
tarkenteihin
singular plural
nominative tarkenne tarkenteet
accusative nom. tarkenne tarkenteet
gen. tarkenteen
genitive tarkenteen tarkenteiden
tarkenteitten
partitive tarkennetta tarkenteita
inessive tarkenteessa tarkenteissa
elative tarkenteesta tarkenteista
illative tarkenteeseen tarkenteisiin
tarkenteihin
adessive tarkenteella tarkenteilla
ablative tarkenteelta tarkenteilta
allative tarkenteelle tarkenteille
essive tarkenteena tarkenteina
translative tarkenteeksi tarkenteiksi
instructive tarkentein
abessive tarkenteetta tarkenteitta
comitative tarkenteineen

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.