syyttely

Finnish

Etymology

From the verb syytellä (“to accuse, to criminate”) +‎ -y, from syyttää (“to accuse”).

Noun

syyttely

  1. Repeated or continuing crimination.
  2. Mutual crimination, recrimination.

Declension
Inflection of syyttely (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative syyttely syyttelyt
genitive syyttelyn syyttelyjen
syyttelyiden
syyttelyitten
partitive syyttelyä syyttelyjä
syyttelyitä
illative syyttelyyn syyttelyihin
singular plural
nominative syyttely syyttelyt
accusative nom. syyttely syyttelyt
gen. syyttelyn
genitive syyttelyn syyttelyjen
syyttelyiden
syyttelyitten
partitive syyttelyä syyttelyjä
syyttelyitä
inessive syyttelyssä syyttelyissä
elative syyttelystä syyttelyistä
illative syyttelyyn syyttelyihin
adessive syyttelyllä syyttelyillä
ablative syyttelyltä syyttelyiltä
allative syyttelylle syyttelyille
essive syyttelynä syyttelyinä
translative syyttelyksi syyttelyiksi
instructive — syyttelyin
abessive syyttelyttä syyttelyittä
comitative — syyttelyineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.