suonitus

Finnish

Etymology

suonittaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuo̯nitus/, [ˈs̠uo̞̯nit̪us̠]
  • Rhymes: -uonitus
  • Syllabification(key): suo‧ni‧tus

Noun

suonitus

  1. (botany) venation (pattern of veins)

Declension

Inflection of suonitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative suonitus suonitukset
genitive suonituksen suonitusten
suonituksien
partitive suonitusta suonituksia
illative suonitukseen suonituksiin
singular plural
nominative suonitus suonitukset
accusative nom. suonitus suonitukset
gen. suonituksen
genitive suonituksen suonitusten
suonituksien
partitive suonitusta suonituksia
inessive suonituksessa suonituksissa
elative suonituksesta suonituksista
illative suonitukseen suonituksiin
adessive suonituksella suonituksilla
ablative suonitukselta suonituksilta
allative suonitukselle suonituksille
essive suonituksena suonituksina
translative suonitukseksi suonituksiksi
instructive suonituksin
abessive suonituksetta suonituksitta
comitative suonituksineen
Possessive forms of suonitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person suonitukseni suonituksemme
2nd person suonituksesi suonituksenne
3rd person suonituksensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.