sullaa

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *suladak, a denominal verb of sula. Cognates include Finnish sulaa and Estonian sulada.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsulɑː/, [ˈs̠uɫːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsulɑː/, [ˈʃuɫˑɑː]
  • Rhymes: -ulɑː
  • Hyphenation: sul‧laa

Verb

sullaa

  1. (intransitive) to melt
  2. (intransitive) to be digested
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:
      Syänmuna liikuttaa ruumees veren, kerkiäliha ono henkäämist vart, vatsanmaos ja sooliis sullaa söökki, pockiis erittyy kusi ja niin etes.
      The heart moves the blood in the body, the lungs are there for breathing, in the stomach and bowels food is digested, in the kidneys urine is secreted et cetera.
Conjugation
Conjugation of sullaa (type 2/kirjuttaa, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular sulan en sula 1st singular oon sulant, oon sulanut en oo sulant, en oo sulanut
2nd singular sulat et sula 2nd singular oot sulant, oot sulanut et oo sulant, et oo sulanut
3rd singular sullaa ei sula 3rd singular ono sulant, ono sulanut ei oo sulant, ei oo sulanut
1st plural sulamma emmä sula 1st plural oomma sulanneet emmä oo sulanneet
2nd plural sulatta että sula 2nd plural ootta sulanneet että oo sulanneet
3rd plural sullaat1), sulavat2), suletaa evät sula 3rd plural ovat sulanneet evät oo sulanneet
impersonal suletaa ei suleta impersonal ono sulettu ei oo sulettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular sulin en sulant, en sulanut 1st singular olin sulant, olin sulanut en olt sulant, en olt sulanut
2nd singular sulit et sulant, et sulanut 2nd singular olit sulant, olit sulanut et olt sulant, et olt sulanut
3rd singular suli ei sulant, ei sulanut 3rd singular oli sulant, oli sulanut ei olt sulant, ei olt sulanut
1st plural sulimma emmä sulanneet 1st plural olimma sulanneet emmä olleet sulanneet
2nd plural sulitta että sulanneet 2nd plural olitta sulanneet että olleet sulanneet
3rd plural sulliit1), sulivat2), sulettii evät sulanneet 3rd plural olivat sulanneet evät olleet sulanneet
impersonal sulettii ei sulettu impersonal oli sulettu ei olt sulettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular sulaisin en sulais 1st singular olisin sulant, olisin sulanut en olis sulant, en olis sulanut
2nd singular sulaisit, sullaist1) et sulais 2nd singular olisit sulant, olisit sulanut et olis sulant, et olis sulanut
3rd singular sulais ei sulais 3rd singular olis sulant, olis sulanut ei olis sulant, ei olis sulanut
1st plural sulaisimma emmä sulais 1st plural olisimma sulanneet emmä olis sulanneet
2nd plural sulaisitta että sulais 2nd plural olisitta sulanneet että olis sulanneet
3rd plural sulaisiit1), sulaisivat2), sulettais evät sulais 3rd plural olisivat sulanneet evät olis sulanneet
impersonal sulettais ei sulettais impersonal olis sulettu ei olis sulettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular sula elä sula 2nd singular oo sulant, oo sulanut elä oo sulant, elä oo sulanut
3rd singular sulakoo elköö sulako 3rd singular olkoo sulant, olkoo sulanut elköö olko sulant, elköö olko sulanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural sulakaa elkää sulako 2nd plural olkaa sulanneet elkää olko sulanneet
3rd plural sulakoot elkööt sulako 3rd plural olkoot sulanneet elkööt olko sulanneet
impersonal sulettakkoo elköö sulettako impersonal olkoo sulettu elköö olko sulettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular sulanen en sulane
2nd singular sulanet et sulane
3rd singular sulanoo ei sulane
1st plural sulanemma emmä sulane
2nd plural sulanetta että sulane
3rd plural sulanoot evät sulane
impersonal sulettannoo ei sulettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st sullaa present sulava sulettava
2nd inessive sulajees past sulant, sulanut sulettu
instructive sullaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (sulakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative sulamaa
inessive sulamaas
elative sulamast
abessive sulamata
4th nominative sulamiin
partitive sulamista, sulamist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsulɑː/, [ˈs̠uɫːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsulɑː/, [ˈʃuɫˑɑː]
  • Rhymes: -ulɑː
  • Hyphenation: sul‧laa

Noun

sullaa

  1. inflection of sula:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 550
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.