sukututkija

Finnish

Etymology

suku (“family, kin”) +‎ tutkija (“researcher”)

Noun

sukututkija

  1. genealogist

Declension
Inflection of sukututkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative sukututkija sukututkijat
genitive sukututkijan sukututkijoiden
sukututkijoitten
partitive sukututkijaa sukututkijoita
illative sukututkijaan sukututkijoihin
singular plural
nominative sukututkija sukututkijat
accusative nom. sukututkija sukututkijat
gen. sukututkijan
genitive sukututkijan sukututkijoiden
sukututkijoitten
sukututkijainrare
partitive sukututkijaa sukututkijoita
inessive sukututkijassa sukututkijoissa
elative sukututkijasta sukututkijoista
illative sukututkijaan sukututkijoihin
adessive sukututkijalla sukututkijoilla
ablative sukututkijalta sukututkijoilta
allative sukututkijalle sukututkijoille
essive sukututkijana sukututkijoina
translative sukututkijaksi sukututkijoiksi
instructive — sukututkijoin
abessive sukututkijatta sukututkijoitta
comitative — sukututkijoineen

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.