sovittautua
Finnish
Etymology
Reflexive aspect of the verb sovittaa.
Conjugation
| Inflection of sovittautua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | sovittaudun | en sovittaudu | 1st sing. | olen sovittautunut | en ole sovittautunut | |
| 2nd sing. | sovittaudut | et sovittaudu | 2nd sing. | olet sovittautunut | et ole sovittautunut | |
| 3rd sing. | sovittautuu | ei sovittaudu | 3rd sing. | on sovittautunut | ei ole sovittautunut | |
| 1st plur. | sovittaudumme | emme sovittaudu | 1st plur. | olemme sovittautuneet | emme ole sovittautuneet | |
| 2nd plur. | sovittaudutte | ette sovittaudu | 2nd plur. | olette sovittautuneet | ette ole sovittautuneet | |
| 3rd plur. | sovittautuvat | eivät sovittaudu | 3rd plur. | ovat sovittautuneet | eivät ole sovittautuneet | |
| passive | sovittaudutaan | ei sovittauduta | passive | on sovittauduttu | ei ole sovittauduttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | sovittauduin | en sovittautunut | 1st sing. | olin sovittautunut | en ollut sovittautunut | |
| 2nd sing. | sovittauduit | et sovittautunut | 2nd sing. | olit sovittautunut | et ollut sovittautunut | |
| 3rd sing. | sovittautui | ei sovittautunut | 3rd sing. | oli sovittautunut | ei ollut sovittautunut | |
| 1st plur. | sovittauduimme | emme sovittautuneet | 1st plur. | olimme sovittautuneet | emme olleet sovittautuneet | |
| 2nd plur. | sovittauduitte | ette sovittautuneet | 2nd plur. | olitte sovittautuneet | ette olleet sovittautuneet | |
| 3rd plur. | sovittautuivat | eivät sovittautuneet | 3rd plur. | olivat sovittautuneet | eivät olleet sovittautuneet | |
| passive | sovittauduttiin | ei sovittauduttu | passive | oli sovittauduttu | ei ollut sovittauduttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | sovittautuisin | en sovittautuisi | 1st sing. | olisin sovittautunut | en olisi sovittautunut | |
| 2nd sing. | sovittautuisit | et sovittautuisi | 2nd sing. | olisit sovittautunut | et olisi sovittautunut | |
| 3rd sing. | sovittautuisi | ei sovittautuisi | 3rd sing. | olisi sovittautunut | ei olisi sovittautunut | |
| 1st plur. | sovittautuisimme | emme sovittautuisi | 1st plur. | olisimme sovittautuneet | emme olisi sovittautuneet | |
| 2nd plur. | sovittautuisitte | ette sovittautuisi | 2nd plur. | olisitte sovittautuneet | ette olisi sovittautuneet | |
| 3rd plur. | sovittautuisivat | eivät sovittautuisi | 3rd plur. | olisivat sovittautuneet | eivät olisi sovittautuneet | |
| passive | sovittauduttaisiin | ei sovittauduttaisi | passive | olisi sovittauduttu | ei olisi sovittauduttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | sovittaudu | älä sovittaudu | 2nd sing. | ole sovittautunut | älä ole sovittautunut | |
| 3rd sing. | sovittautukoon | älköön sovittautuko | 3rd sing. | olkoon sovittautunut | älköön olko sovittautunut | |
| 1st plur. | sovittautukaamme | älkäämme sovittautuko | 1st plur. | olkaamme sovittautuneet | älkäämme olko sovittautuneet | |
| 2nd plur. | sovittautukaa | älkää sovittautuko | 2nd plur. | olkaa sovittautuneet | älkää olko sovittautuneet | |
| 3rd plur. | sovittautukoot | älkööt sovittautuko | 3rd plur. | olkoot sovittautuneet | älkööt olko sovittautuneet | |
| passive | sovittauduttakoon | älköön sovittauduttako | passive | olkoon sovittauduttu | älköön olko sovittauduttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | sovittautunen | en sovittautune | 1st sing. | lienen sovittautunut | en liene sovittautunut | |
| 2nd sing. | sovittautunet | et sovittautune | 2nd sing. | lienet sovittautunut | et liene sovittautunut | |
| 3rd sing. | sovittautunee | ei sovittautune | 3rd sing. | lienee sovittautunut | ei liene sovittautunut | |
| 1st plur. | sovittautunemme | emme sovittautune | 1st plur. | lienemme sovittautuneet | emme liene sovittautuneet | |
| 2nd plur. | sovittautunette | ette sovittautune | 2nd plur. | lienette sovittautuneet | ette liene sovittautuneet | |
| 3rd plur. | sovittautunevat | eivät sovittautune | 3rd plur. | lienevät sovittautuneet | eivät liene sovittautuneet | |
| passive | sovittauduttaneen | ei sovittauduttane | passive | lienee sovittauduttu | ei liene sovittauduttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | sovittautua | present | sovittautuva | sovittauduttava | ||
| long 1st2 | sovittautuakseen | past | sovittautunut | sovittauduttu | ||
| 2nd | inessive1 | sovittautuessa | sovittauduttaessa | agent1, 3 | sovittautuma | |
| instructive | sovittautuen | — | negative | sovittautumaton | ||
| 3rd | inessive | sovittautumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | sovittautumasta | — | ||||
| illative | sovittautumaan | — | ||||
| adessive | sovittautumalla | — | ||||
| abessive | sovittautumatta | — | ||||
| instructive | sovittautuman | sovittauduttaman | ||||
| 4th | nominative | sovittautuminen | ||||
| partitive | sovittautumista | |||||
| 5th2 | sovittautumaisillaan | |||||
Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.