sopusointu
Finnish
Etymology
sopu + sointu. First attested in Bernhard Fredrik Godenhjelm: Saksalais-suomalainen sanakirja ("German-Finnish Dictionary", 1873).
Pronunciation
- IPA(key): /ˈsopuˌsoi̯ntu/, [ˈs̠o̞puˌs̠o̞i̯n̪t̪u]
- Rhymes: -ointu
- Syllabification(key): so‧pu‧soin‧tu
Declension
| Inflection of sopusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | sopusointu | sopusoinnut | |
| genitive | sopusoinnun | sopusointujen | |
| partitive | sopusointua | sopusointuja | |
| illative | sopusointuun | sopusointuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | sopusointu | sopusoinnut | |
| accusative | nom. | sopusointu | sopusoinnut |
| gen. | sopusoinnun | ||
| genitive | sopusoinnun | sopusointujen | |
| partitive | sopusointua | sopusointuja | |
| inessive | sopusoinnussa | sopusoinnuissa | |
| elative | sopusoinnusta | sopusoinnuista | |
| illative | sopusointuun | sopusointuihin | |
| adessive | sopusoinnulla | sopusoinnuilla | |
| ablative | sopusoinnulta | sopusoinnuilta | |
| allative | sopusoinnulle | sopusoinnuille | |
| essive | sopusointuna | sopusointuina | |
| translative | sopusoinnuksi | sopusoinnuiksi | |
| instructive | — | sopusoinnuin | |
| abessive | sopusoinnutta | sopusoinnuitta | |
| comitative | — | sopusointuineen | |
| Possessive forms of sopusointu (type valo) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | sopusointuni | sopusointumme |
| 2nd person | sopusointusi | sopusointunne |
| 3rd person | sopusointunsa | |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.