ruoste

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *roostek, from Proto-Germanic *rustaz. Cognates include Estonian rooste, Swedish rost, English rust.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈruɔste̞ˣ]
  • Hyphenation: ruos‧te

Noun

ruoste

  1. rust (oxidized iron)
  2. rust (plant disease)
  3. rusty; inessive case is sometimes better translated into English with the adjective
    Lokasuoja on ruosteessa.
    The fender is rusty.
    Englannin kielen taitoni on ruosteessa.
    My English is rusty.

Declension
Inflection of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative ruoste ruosteet
genitive ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitive ruostetta ruosteita
illative ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
singular plural
nominative ruoste ruosteet
accusative nom. ruoste ruosteet
gen. ruosteen
genitive ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitive ruostetta ruosteita
inessive ruosteessa ruosteissa
elative ruosteesta ruosteista
illative ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
adessive ruosteella ruosteilla
ablative ruosteelta ruosteilta
allative ruosteelle ruosteille
essive ruosteena ruosteina
translative ruosteeksi ruosteiksi
instructive — ruostein
abessive ruosteetta ruosteitta
comitative — ruosteineen

Derived terms
Derived terms

Compounds

Anagrams

Karelian

Noun

ruoste

  1. rust

Livvi

Etymology

From Proto-Finnic *roostek, from Proto-Germanic *rustaz.

Noun

ruoste (genitive ruostien, partitive ruostettu)

  1. rust
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.