roukko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *roukka, *roukko, borrowed from Proto-Germanic *hraukaz. Cognates include Estonian rõuk, Veps rouk, Ingrian roukko. [1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrou̯kːo/, [ˈro̞u̯kːo̞]
  • Rhymes: -oukːo
  • Syllabification: rouk‧ko

Noun

roukko

  1. (dialectal) heap, pile (of ice, rocks, etc.)

Declension

Inflection of roukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative roukko roukot
genitive roukon roukkojen
partitive roukkoa roukkoja
illative roukkoon roukkoihin
singular plural
nominative roukko roukot
accusative nom. roukko roukot
gen. roukon
genitive roukon roukkojen
partitive roukkoa roukkoja
inessive roukossa roukoissa
elative roukosta roukoista
illative roukkoon roukkoihin
adessive roukolla roukoilla
ablative roukolta roukoilta
allative roukolle roukoille
essive roukkona roukkoina
translative roukoksi roukoiksi
instructive roukoin
abessive roukotta roukoitta
comitative roukkoineen
Possessive forms of roukko (type valo)
possessor singular plural
1st person roukkoni roukkomme
2nd person roukkosi roukkonne
3rd person roukkonsa

Derived terms

References

  1. Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.