rikkoutuminen

Finnish

Etymology

rikkoutua + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrikːoutuminen/, [ˈrikːo̞ut̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: rik‧ko‧u‧tu‧mi‧nen

Noun

rikkoutuminen

  1. breaking, breaking up, falling apart

Declension

Inflection of rikkoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rikkoutuminen rikkoutumiset
genitive rikkoutumisen rikkoutumisten
rikkoutumisien
partitive rikkoutumista rikkoutumisia
illative rikkoutumiseen rikkoutumisiin
singular plural
nominative rikkoutuminen rikkoutumiset
accusative nom. rikkoutuminen rikkoutumiset
gen. rikkoutumisen
genitive rikkoutumisen rikkoutumisten
rikkoutumisien
partitive rikkoutumista rikkoutumisia
inessive rikkoutumisessa rikkoutumisissa
elative rikkoutumisesta rikkoutumisista
illative rikkoutumiseen rikkoutumisiin
adessive rikkoutumisella rikkoutumisilla
ablative rikkoutumiselta rikkoutumisilta
allative rikkoutumiselle rikkoutumisille
essive rikkoutumisena rikkoutumisina
translative rikkoutumiseksi rikkoutumisiksi
instructive rikkoutumisin
abessive rikkoutumisetta rikkoutumisitta
comitative rikkoutumisineen
Possessive forms of rikkoutuminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person rikkoutumiseni rikkoutumisemme
2nd person rikkoutumisesi rikkoutumisenne
3rd person rikkoutumisensa

Verb

rikkoutuminen

  1. nominative of fourth infinitive of rikkoutua
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.