rajoitin

Finnish

(index ra)

Etymology

From the verb rajoittaa.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈrɑjo̞it̪in]
  • Hyphenation: ra‧joi‧tin

Noun

rajoitin

  1. limiter

Declension

Inflection of rajoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative rajoitin rajoittimet
genitive rajoittimen rajoittimien
rajoitinten
partitive rajoitinta rajoittimia
illative rajoittimeen rajoittimiin
singular plural
nominative rajoitin rajoittimet
accusative nom. rajoitin rajoittimet
gen. rajoittimen
genitive rajoittimen rajoittimien
rajoitinten
partitive rajoitinta rajoittimia
inessive rajoittimessa rajoittimissa
elative rajoittimesta rajoittimista
illative rajoittimeen rajoittimiin
adessive rajoittimella rajoittimilla
ablative rajoittimelta rajoittimilta
allative rajoittimelle rajoittimille
essive rajoittimena rajoittimina
translative rajoittimeksi rajoittimiksi
instructive rajoittimin
abessive rajoittimetta rajoittimitta
comitative rajoittimineen

Verb

rajoitin

  1. First-person singular indicative past form of rajoittaa.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.