rähmä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *rähmä. Ultimately sound-symbolic.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈræhmæ/, [ˈræhmæ]
  • Rhymes: -æhmæ
  • Syllabification(key): räh‧mä

Noun

rähmä

  1. rheum, sleep (substance found in the corner of the eye)
    Synonym: unihiekka
  2. (idiomatic) as a mild expletive
    Voi rähmä!
    Oh, bother!

Declension
Inflection of rähmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative rähmä rähmät
genitive rähmän rähmien
partitive rähmää rähmiä
illative rähmään rähmiin
singular plural
nominative rähmä rähmät
accusative nom. rähmä rähmät
gen. rähmän
genitive rähmän rähmien
rähmäinrare
partitive rähmää rähmiä
inessive rähmässä rähmissä
elative rähmästä rähmistä
illative rähmään rähmiin
adessive rähmällä rähmillä
ablative rähmältä rähmiltä
allative rähmälle rähmille
essive rähmänä rähminä
translative rähmäksi rähmiksi
instructive — rähmin
abessive rähmättä rähmittä
comitative — rähmineen
Possessive forms of rähmä (type koira)
possessor singular plural
1st person rähmäni rähmämme
2nd person rähmäsi rähmänne
3rd person rähmänsä

Derived terms

References
  1. Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000) Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish), [note: linked online version also includes some other etymological sources], Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.