punain

Ingrian
Punain.

Etymology

From Proto-Finnic *punainen. Cognates include Finnish punainen and Estonian punane.

Pronunciation
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpunˑɑi̯n/ (phonemic spelling: punnain)
  • Hyphenation: pu‧nain

Adjective

punain (genitive punaisen, partitive punaista)

  1. red

Noun

punain (genitive punaisen, partitive punaista)

  1. red

Declension
Declension of punain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative punain punaiset
genitive punaisen punaisiin
partitive punaista
punaist		 punaisia
illative punaisee punaisii
inessive punaisees punaisiis
elative punaisest punaisist
allative punaiselle punaisille
adessive punaiseel punaisiil
ablative punaiselt punaisilt
translative punaiseks punaisiks
essive punaisenna
punaiseen		 punaisinna
punaisiin
exessive1) punaisent punaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References
  • V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, 1936, page 51
  • Ruben E. Nirvi, Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971, page 441
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.