puhelinsoitto

Finnish

Etymology

Compound of puhelin (“telephone”) +‎ soitto (“call”).

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈpuɦe̞linˌso̞it̪ːo̞]
  • Hyphenation: pu‧he‧lin‧soit‧to

Noun

puhelinsoitto

  1. A telephone call.

Declension
Inflection of puhelinsoitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative puhelinsoitto puhelinsoitot
genitive puhelinsoiton puhelinsoittojen
partitive puhelinsoittoa puhelinsoittoja
illative puhelinsoittoon puhelinsoittoihin
singular plural
nominative puhelinsoitto puhelinsoitot
accusative nom. puhelinsoitto puhelinsoitot
gen. puhelinsoiton
genitive puhelinsoiton puhelinsoittojen
partitive puhelinsoittoa puhelinsoittoja
inessive puhelinsoitossa puhelinsoitoissa
elative puhelinsoitosta puhelinsoitoista
illative puhelinsoittoon puhelinsoittoihin
adessive puhelinsoitolla puhelinsoitoilla
ablative puhelinsoitolta puhelinsoitoilta
allative puhelinsoitolle puhelinsoitoille
essive puhelinsoittona puhelinsoittoina
translative puhelinsoitoksi puhelinsoitoiksi
instructive — puhelinsoitoin
abessive puhelinsoitotta puhelinsoitoitta
comitative — puhelinsoittoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.