poikkeustapaus

Finnish

Etymology

poikkeus + tapaus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpoi̯kːeu̯sˌtɑpɑu̯s/, [ˈpo̞i̯kːe̞u̯s̠ˌt̪ɑpɑu̯s̠]
  • Hyphenation: poik‧keus‧ta‧paus

Noun

poikkeustapaus

  1. exceptional case, exception

Declension

Inflection of poikkeustapaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative poikkeustapaus poikkeustapaukset
genitive poikkeustapauksen poikkeustapausten
poikkeustapauksien
partitive poikkeustapausta poikkeustapauksia
illative poikkeustapaukseen poikkeustapauksiin
singular plural
nominative poikkeustapaus poikkeustapaukset
accusative nom. poikkeustapaus poikkeustapaukset
gen. poikkeustapauksen
genitive poikkeustapauksen poikkeustapausten
poikkeustapauksien
partitive poikkeustapausta poikkeustapauksia
inessive poikkeustapauksessa poikkeustapauksissa
elative poikkeustapauksesta poikkeustapauksista
illative poikkeustapaukseen poikkeustapauksiin
adessive poikkeustapauksella poikkeustapauksilla
ablative poikkeustapaukselta poikkeustapauksilta
allative poikkeustapaukselle poikkeustapauksille
essive poikkeustapauksena poikkeustapauksina
translative poikkeustapaukseksi poikkeustapauksiksi
instructive poikkeustapauksin
abessive poikkeustapauksetta poikkeustapauksitta
comitative poikkeustapauksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.