poikilliin

Ingrian

Etymology

From poikki (“broken”) +‎ -lliin.

Pronunciation
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpoi̯kilːiːn/
  • Hyphenation: poi‧kil‧liin

Adjective

poikilliin (genitive poikillisen, partitive poikillista)

  1. crossing, cross-
    • 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Vot, viimänki, i poikilliin prosekka.
      There, finally, is the crossing path.

Declension
Declension of poikilliin (type 1/jokahiin, no gradation)
singular plural
nominative poikilliin poikilliset
genitive poikillisen poikillisin
partitive poikillista
poikillist		 poikillisia
illative poikillisee poikillisii
inessive poikillises poikillisis
elative poikillisest poikillisist
allative poikilliselle poikillisille
adessive poikillisel poikillisil
ablative poikilliselt poikillisilt
translative poikilliseks poikillisiks
essive poikillisenna
poikilliseen		 poikillisinna
poikillisiin
exessive1) poikillisent poikillisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.