omankielinen

Finnish

Etymology

oman + kieli + -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈomɑnˌkie̯linen/, [ˈo̞mɑŋˌkie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification: o‧man‧kie‧li‧nen

Adjective

omankielinen

  1. Synonym of omakielinen

Declension

Inflection of omankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omankielinen omankieliset
genitive omankielisen omankielisten
omankielisien
partitive omankielistä omankielisiä
illative omankieliseen omankielisiin
singular plural
nominative omankielinen omankieliset
accusative nom. omankielinen omankieliset
gen. omankielisen
genitive omankielisen omankielisten
omankielisien
partitive omankielistä omankielisiä
inessive omankielisessä omankielisissä
elative omankielisestä omankielisistä
illative omankieliseen omankielisiin
adessive omankielisellä omankielisillä
ablative omankieliseltä omankielisiltä
allative omankieliselle omankielisille
essive omankielisenä omankielisinä
translative omankieliseksi omankielisiksi
instructive omankielisin
abessive omankielisettä omankielisittä
comitative omankielisine
Possessive forms of omankielinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person omankieliseni omankielisemme
2nd person omankielisesi omankielisenne
3rd person omankielisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.