olevainen

Finnish

Etymology

oleva + -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoleʋɑi̯nen/, [ˈo̞le̞ˌʋɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): o‧le‧vai‧nen

Noun

olevainen

  1. existence (empirical reality; the substance of the physical universe)

Declension

Inflection of olevainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative olevainen olevaiset
genitive olevaisen olevaisten
olevaisien
partitive olevaista olevaisia
illative olevaiseen olevaisiin
singular plural
nominative olevainen olevaiset
accusative nom. olevainen olevaiset
gen. olevaisen
genitive olevaisen olevaisten
olevaisien
partitive olevaista olevaisia
inessive olevaisessa olevaisissa
elative olevaisesta olevaisista
illative olevaiseen olevaisiin
adessive olevaisella olevaisilla
ablative olevaiselta olevaisilta
allative olevaiselle olevaisille
essive olevaisena olevaisina
translative olevaiseksi olevaisiksi
instructive olevaisin
abessive olevaisetta olevaisitta
comitative olevaisineen
Possessive forms of olevainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person olevaiseni olevaisemme
2nd person olevaisesi olevaisenne
3rd person olevaisensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.