nuoritus

Finnish

Etymology

nuorittaa + -us

Noun

nuoritus

  1. decorating with a string or strings

Declension

Inflection of nuoritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative nuoritus nuoritukset
genitive nuorituksen nuoritusten
nuorituksien
partitive nuoritusta nuorituksia
illative nuoritukseen nuorituksiin
singular plural
nominative nuoritus nuoritukset
accusative nom. nuoritus nuoritukset
gen. nuorituksen
genitive nuorituksen nuoritusten
nuorituksien
partitive nuoritusta nuorituksia
inessive nuorituksessa nuorituksissa
elative nuorituksesta nuorituksista
illative nuoritukseen nuorituksiin
adessive nuorituksella nuorituksilla
ablative nuoritukselta nuorituksilta
allative nuoritukselle nuorituksille
essive nuorituksena nuorituksina
translative nuoritukseksi nuorituksiksi
instructive nuorituksin
abessive nuorituksetta nuorituksitta
comitative nuorituksineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.