norjankielinen

Finnish

Etymology

norjan kieli + -inen

Adjective

norjankielinen

  1. Norwegian-speaking.
  2. Expressed in the Norwegian language.

Declension

Inflection of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative norjankielinen norjankieliset
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
illative norjankieliseen norjankielisiin
singular plural
nominative norjankielinen norjankieliset
accusative nom. norjankielinen norjankieliset
gen. norjankielisen
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
inessive norjankielisessä norjankielisissä
elative norjankielisestä norjankielisistä
illative norjankieliseen norjankielisiin
adessive norjankielisellä norjankielisillä
ablative norjankieliseltä norjankielisiltä
allative norjankieliselle norjankielisille
essive norjankielisenä norjankielisinä
translative norjankieliseksi norjankielisiksi
instructive norjankielisin
abessive norjankielisettä norjankielisittä
comitative norjankielisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.